Päivän tikku 1.
Hirsiseinä paljastuu ruskeana. Lähes kaksisataa vuotta vanhat hirret pölläyttävät tuiman tervan ja lian hajun ilmaan. Hirsien raot on tiivistetty sammaleella ja keskellä seinää on kolme hiiltynyttä jälkeä. Alkuperäiset valontuojat, palavat päreet, ovat ne polttaneet. Pettymys on, että joku aikaisempi remontoija on julmasti viiltänyt hirsiä niin, että terve vaalea puu on tullut näkyviin. Läikät loistavat muuten tasaisessa tummassa pinnassa.
Puhdistaessani varoen muuten niin sileäksi hioutuneita hirsiä saan tikun oikean käden etusormeen juuri tuollaisesta jälkikäteen vuollusta kohdasta. Lapset, ikää neljä ja kuusi, seuraavat kauhistuneina, kun yritän neulalla kaivaa tikkua ylös. En saa terävää viisimillistä puun syytä pois. Se on syvällä. Tikku sormessa vaikeuttaa yllättävän paljon elämää. Yritän suoriutua vasemmalla kädellä ja kaikki tapahtuu hitaasti. Miksi en ole vasenkätinen tai molempikätinen? Vasenkätisten väitetään olevan luovempia ja älykkäämpiä kuin oikeakätiset. Miksi sitten sanotaan, että jokin on tehty vasemmalla kädellä ja tarkoitetaan hutiloiden? Vilkuilen kaihoten juuri saamaani uutta kirjoneuleohjetta. Sitä ei tehdä" vasemmalla kädellä". Turhautuneena piilotan tulehtuneen sormenpään laastarin alle ja aion odottaa, että tikku työntyy ulos itsestään.
Tikku. Mieleeni tulee sanontoja siitä. Ääneen en niitä sano. Kuulevia korvia on lähellä. Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistaa. Minua saisi tökkiä silmään monta kertaa, jos se pitäisi paikkansa. Niin monta tikkua olen sydämeeni saanut elämän varrella. Kyllä minä ne muistan. Eivät ne ole pullahtaneet ulos. Siellä ne ovat ja pistävät aika ajoin. Peitän niitä laastarilla. Järjen äänellä. Muuten. Eihän tässä sanonnassa tarkoiteta sanalla vanha, vanhuksia, eihän?
Kui, pistä tikku pyllyyn ja ui. Sen kuulin varsinaisemmassa suomessa. En ymmärrä. Auttaako moinen teko uimataidon kehittymiseen?
Jotakuta pidetään silmätikkuna. Siitä olisi monella surullista kerrottavaa. Jääköön toiseen kertaan.
Muistan menneisyydestä värssyn: tulitulitikku se hammastikkua lempi ja alan laulella sitä. Ääneen. Se onkin sitten sellainen laulelma, jota lapset, joita äitinsä radioiksi nimittää, hoilottavat pitkin päivää.
Tikusta asiaa. Voit päätellä kirjoittamastani ainakin seuraavaa: Allekirjoittanut remontoi melkein kaksisataa vuotta vanhaa taloa, harrastaa käsitöitä ja on valitettavasti oikeakätinen.
terveisin Päiväntikku
p.s. En polta päreitä remontoidessani. Toisaalta päre palaa vain varttitunnin hirsiseinän raossa.
p.s. Löysin laatikon, jossa luki Oil Pastel For Artists. Siitä sain avun vaaleitten paikkojen naamioimiseen. Niitä et erottaisi alkuperäisestä väristä, jos näkisit kuvan. Pitäisiköhän laittaa kuva?